Kesäkuun 14. päivä lähdin työmatkalle Intiaan, Machilipatnam-nimiseen kaupunkiin, jonne Aune Hyny on perustanut lastenkodin ja jossa seurakuntamme lähetystyöntekijä Mirja Kaukiainen on tehnyt työtä lasten parissa vuosikymmenien ajan aina eläköitymiseensä asti. Monenlaiset ajatukset olivat läsnä, kun lentokone lähti Helsingistä kohden Intiaa. Miten ja millä tavoin Jumalan työ on mennyt eteenpäin ja onko työ kantanut hedelmää?

Näihin kysymyksiin sain vastauksen hyvinkin pian matkani aikana. Yhtenä iltana majapaikkani oveen koputettiin ja oven takana seisoi 31-vuotias nuorimies nimeltä Ashok. Hän oli tullut hakemaan postikortteja, joita olin tuonut Suomesta sitä varten, että lapset saavat niistä askarella joulutervehdyksiä kummeille Suomeen. Pyysin hänet sisään ja aloimme jutella siitä, mitä hänelle kuului ja mitkä ovat hänen tulevaisuuden suunnitelmansa. Niinpä hän alkoi kertoa elämänsä tarinaa.

Pienenä poikana hän oli joutunut orvoksi ja hänet oli sijoitettu setänsä perheeseen. Jostain syystä setä ei huolehtinut hänestä lainkaan, eikä hän saanut rakkautta ja sitä huolenpitoa, jota lapsi tarvitsisi. Elämän olosuhteita kuvaa jotakin se, että kun hän aamuisin lähti kouluun, hän ei saanut sedän luona aamiaista, vaan hän joutui lähtemään matkaan tyhjällä vatsalla. Koulumatkalla hän joi vettä tien vieressä olleesta ojasta. Paljon muutakin hyvin ikävää hän kertoi noista vuosista.

Kun Ashok oli kahdeksannella luokalla, hän pääsi asukkaaksi ”Hynylän” lastenkotiin ja tuosta hetkestä alkoi muutos pojan elämässä. Ashok kertoi, että ensimmäistä kertaa hänelle oli ruokaa joka päivä, paikka jossa nukkua yönsä turvallisesti ja ympärillä ihmisiä, jotka aidosti osoittivat rakkautta häntä kohtaan. Tämän kaiken lisäksi hänelle kerrottiin Jeesuksesta, hyvästä paimenesta, joka rakastaa jokaista ihmistä ja antaa ihmiselle tulvaisuuden ja toivon. Ashok antoi elämänsä Jeesukselle ja sai syntinsä anteeksi. Tätä kaikkea kertoessaan kyyneleet valuvat hänen silmistään, eikä hän osaa pukea sanoiksi sitä kiitollisuuden tunnetta, jota hän kokee siitä, että hän sai eräänä päivänä mahdollisuuden uuteen elämään sekä kuulla tulevaisuuden ja toivon sanoman, joka muutti kaiken hänen elämässään. Ashokin tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät, hän haluaa työskennellä lasten parissa elävänä esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun tulevaisuuden ja toivon sanoma koskettaa.

Syvä kiitollisuus Jumalaa kohtaan täyttää sydämeni ja mieleni, kun silmieni eteen piirtyy kuva nuoren miehen iloisista kasvoista, jotka ovat täynnä lempeyttä ja rakkautta. Toivon sanoma ja lähimmäisen rakkaus koskettaa ja muuttaa ihmisen elämän tänäkin päivänä!

Tuomo Ahonen

Avainseurakunnan pastori